1
00:00:00,670 --> 00:00:02,910
Tervetuloa jälleen uuden jakson 
pariin. 

2
00:00:04,310 --> 00:00:07,590
Tämänkertainen jakso vie meidät 
mielisairaalaan tuonne 

3
00:00:07,590 --> 00:00:11,150
Uudellemaalle. 
Ja kuten tiedetään, niin 

4
00:00:11,150 --> 00:00:14,030
mielisairaaloissa on aina omat 
tunnelmansa. 

5
00:00:14,910 --> 00:00:19,270
Niin myös täälläkin. 
Minä olen mika Nikkilä ja tämä 

6
00:00:19,270 --> 00:00:23,230
on aame pod. 
Ennen kuin Uudellamaalla 

7
00:00:23,230 --> 00:00:26,550
sijaitseva Nikkilä oli sairaala.
Se oli maata. 

8
00:00:27,470 --> 00:00:32,549
Peltoa metsää vesistöjä ja 
pitkiä polkuja, joita pitkin 

9
00:00:32,549 --> 00:00:34,910
ihmiset kulkivat vuodenaikojen 
mukaan. 

10
00:00:36,190 --> 00:00:40,350
Sipoon alueella on aina ollut 
jotain syrjäistä, jotain mikä 

11
00:00:40,350 --> 00:00:43,510
tuntuu jäävän katseen 
ulkopuolelle, vaikka se on 

12
00:00:43,510 --> 00:00:47,390
lähellä kaikkea. 
Paikalliset puhuivat jo ennen 

13
00:00:47,390 --> 00:00:50,750
sairaalaa tietyistä 
metsänosista, joissa ei viivytty

14
00:00:50,750 --> 00:00:53,750
turhaan. 
Siellä eksyttiin helpommin kuin 

15
00:00:53,750 --> 00:00:56,790
muualla. 
Siellä ääni kantoi oudosti. 

16
00:00:57,990 --> 00:01:00,790
Kun päätös mielisairaalan 
rakentamisesta tehtiin 

17
00:01:00,790 --> 00:01:04,830
tuhatyhdeksänsataaluvun alusta, 
paikka valittiin tarkoituksella.

18
00:01:05,630 --> 00:01:08,870
Riittävän kaukana kaupungista, 
mutta tarpeeksi lähellä 

19
00:01:08,870 --> 00:01:12,070
kuljetuksia. 
Ihmiset tuotiin tänne pois 

20
00:01:12,070 --> 00:01:16,950
näkyvistä pois perheistä pois 
kyliltä, pois häiritsemästä 

21
00:01:16,950 --> 00:01:20,230
normaalia elämää. 
Rakennukset suunniteltiin 

22
00:01:20,230 --> 00:01:25,030
kestämään ei vain aikaa, vaan 
ihmisiä, jotka yrittäisivät 

23
00:01:25,030 --> 00:01:28,190
lähteä. 
Ensimmäiset potilaat saapuivat 

24
00:01:28,190 --> 00:01:32,670
vuonna 1914. 
Heidän mukanaan tuli tarinoita, 

25
00:01:32,830 --> 00:01:37,910
joita ei kirjattu ylös. 
Vain nimi ikä ja diagnoosi. 

26
00:01:39,230 --> 00:01:42,230
Mutta heistä jokaisella oli 
elämä ennen nikkilää. 

27
00:01:43,030 --> 00:01:46,550
Joku oli äiti. 
Joku oli opettaja joku vain 

28
00:01:46,590 --> 00:01:48,670
väärään aikaan väärässä 
paikassa. 

29
00:01:49,430 --> 00:01:54,230
Naisia tuotiin, koska he olivat 
liian itsenäisiä miehiä, koska 

30
00:01:54,230 --> 00:01:58,310
he olivat murtuneet sodan 
jälkeen lapsia, koska he eivät 

31
00:01:58,310 --> 00:02:02,350
osanneet olla hiljaa. 
Alue kasvoi nopeasti 

32
00:02:02,870 --> 00:02:06,950
rakennuksia, nousi lisää 
käytäviä, yhdistettiin ihoja, 

33
00:02:06,950 --> 00:02:10,389
rajattiin. 
Sairaala alkoi olla kuin oma 

34
00:02:10,389 --> 00:02:13,910
pieni kaupunki, jossa kaikki 
liike oli valvottua. 

35
00:02:15,070 --> 00:02:19,870
Potilaat tekivät töitä alueella.
He hoitivat puutarhoja, pesivät 

36
00:02:19,870 --> 00:02:22,590
pyykkiä, rakensivat lisää 
tiloja. 

37
00:02:23,350 --> 00:02:25,670
Moni heistä ei koskaan saanut 
palkkaa. 

38
00:02:26,310 --> 00:02:29,910
Heidän työnsä oli osa hoitoa tai
rangaistusta. 

39
00:02:30,830 --> 00:02:32,870
Yöaikaan sairaala oli eri 
paikka. 

40
00:02:33,710 --> 00:02:38,230
Hoitajien kertomuksissa toistuu 
sama tunne levottomuus, joka 

41
00:02:38,230 --> 00:02:42,270
alkoi jo ennen iltavuoroa. 
Joku saatte olla rauhallinen 

42
00:02:42,270 --> 00:02:45,990
koko päivän ja muut tuot täysin 
pimeän laskeutuessa. 

43
00:02:47,030 --> 00:02:50,430
Huoneesta kuului puhetta, vaikka
potilas oli yksi. 

44
00:02:51,310 --> 00:02:54,310
Joku nauroi pitkään ilman 
näkyvää syytä. 

45
00:02:54,750 --> 00:02:58,990
Joku itki eikä lopettanut vaikka
ääni kävi käheäksi. 

46
00:02:59,990 --> 00:03:03,030
Eräs vanha sairaanhoitaja 
kertoi, että tietyssä 

47
00:03:03,030 --> 00:03:06,150
rakennuksessa hän ei koskaan 
kulkenut yksin, vaan että 

48
00:03:06,150 --> 00:03:11,110
työvuoro olisi niin vaatinut. 
Hän sanoi, että kääntävä tuntui 

49
00:03:11,110 --> 00:03:15,030
tarkkailevan. 
Että siellä ei aina tunne, että 

50
00:03:15,030 --> 00:03:19,990
joku tiesi hänen tuleva. 
Iranhan kuuli selkeän koputuksen

51
00:03:19,990 --> 00:03:23,870
oven takaa. 
Kun hän avasi oven käytävä oli 

52
00:03:23,870 --> 00:03:26,950
tyhjä. 
Mutta lattialla näkyi märkiä 

53
00:03:26,950 --> 00:03:31,190
jalanjälkiä, jotka johtivat 
huoneeseen, jossa ei ollut 

54
00:03:31,190 --> 00:03:34,630
potilasta. 
Potilaiden kertomukset ne 

55
00:03:34,630 --> 00:03:39,150
harvat, jotka ovat säilyneet, 
puhuvat usein samasta asiasta 

56
00:03:39,670 --> 00:03:45,270
ajantajun katoamisesta siitä, 
että päivät ja yöt sekoittuvat. 

57
00:03:46,070 --> 00:03:49,870
Monet kirjoittivat kirjeitä, 
joita ei koskaan lähetetty. 

58
00:03:50,430 --> 00:03:54,670
Joissakin kirjeissä he pyysivät 
anteeksi asioita, joita ei 

59
00:03:54,670 --> 00:03:57,750
mainittu. 
Toisissaan he vakuuttivat 

60
00:03:57,750 --> 00:04:02,350
voivansa paremmin, vaikka rivien
välistä näki, etteivät he 

61
00:04:02,350 --> 00:04:06,590
uskoneet itseensä. 
Yksi hyvin usein kerrottu tarina

62
00:04:06,590 --> 00:04:11,110
liittyy naiseen, joka vietti 
nikkilässä yli 20 vuotta. 

63
00:04:12,070 --> 00:04:14,990
Hän puhui harvoin, mutta 
kirjoitti paljon. 

64
00:04:15,870 --> 00:04:19,550
Hän kertoi huoneestaan, jossa 
seinät kuiskivat öisin. 

65
00:04:20,230 --> 00:04:24,230
Hänen mukaansa ne toistivat 
lauseita, joita potilaat olivat 

66
00:04:24,230 --> 00:04:29,550
sanoneet ennen häntä pelkoja 
rukouksia, lupauksia. 

67
00:04:30,590 --> 00:04:34,310
Kun nainen kuoli hänen huoneensa
suljettiin pitkäksi aikaa. 

68
00:04:35,430 --> 00:04:39,470
Myöhemmin hoitajat kertoivat 
kuulevansa sieltä edelleen kynän

69
00:04:39,470 --> 00:04:43,470
raapivaa ääntä. 
Sodan jälkeen potilaiden määrä 

70
00:04:43,470 --> 00:04:46,630
kasvoi. 
Trauma ei aina näkynyt ulospäin,

71
00:04:47,030 --> 00:04:51,710
mutta se asuu ihmisessä syvällä.
Monet miehet heräsivät öisin 

72
00:04:51,710 --> 00:04:54,990
huutaen. 
He näkivät asioita, joita kukaan

73
00:04:54,990 --> 00:04:59,110
muu ei nähnyt. 
Heidän kertomuksensa kirjattiin 

74
00:04:59,350 --> 00:05:02,350
harhoiksi, vaikka ne olivat 
muistoja. 

75
00:05:03,550 --> 00:05:07,430
Kyllä käytävillä liikkuu enemmän
henkilökuntaa, mutta silti 

76
00:05:07,430 --> 00:05:12,310
tuntui ettei kukaan ollut täysin
hereillä kun aito menetelmät 

77
00:05:12,310 --> 00:05:15,150
muuttuivat. 
Osa rakennuksista jäi tyhjilleen

78
00:05:15,350 --> 00:05:17,310
jo ennen koko sairaalan 
sulkemista. 

79
00:05:18,110 --> 00:05:21,910
Tyhjät osastot olivat pahimpia. 
Niissä ilma tuntuu hyvin 

80
00:05:21,910 --> 00:05:24,830
raskaalta. 
Äänet kaikuivat väärin. 

81
00:05:25,590 --> 00:05:29,310
Joku saattoi kuulla sängyn 
narisevan huoneessa, jossa ei 

82
00:05:29,310 --> 00:05:33,590
ollut enää mitään tai tuntea 
katsojien selässään, vaikka 

83
00:05:33,590 --> 00:05:38,270
käytävä oli suora ja avoin. 
No nikkinä lopulta suljettiin. 

84
00:05:38,790 --> 00:05:43,270
Alue ei rauhoittunut. 
Ensimmäiset vuodet olivat täynnä

85
00:05:43,270 --> 00:05:46,510
outoja ilmoituksia. 
Vartijat raportoivat 

86
00:05:46,510 --> 00:05:49,230
hälytyksistä, joille ei löytynyt
syytä. 

87
00:05:50,030 --> 00:05:54,310
Valot syttyivät ja sammuivat 
itsestään rakennuksissa, joissa 

88
00:05:54,310 --> 00:05:57,870
ei ollut sähköä. 
Tultiin Radio musiikkia vanhoja 

89
00:05:57,870 --> 00:06:00,950
sävelmiä, jotka katkesivat 
äkillisesti. 

90
00:06:01,910 --> 00:06:04,750
Paikalliset alkoivat kertoa omia
kokemuksiaan. 

91
00:06:05,390 --> 00:06:09,390
Joku oli nähnyt ikkunassa hahmon
joka katosi kun siihen kiinnitti

92
00:06:09,390 --> 00:06:12,990
katseensa. 
Joku toinen oli kuullut nimensä,

93
00:06:13,150 --> 00:06:16,830
vaikka oli yksi. 
Useampi kertoi lähteneensä 

94
00:06:16,830 --> 00:06:21,910
alueelta paniikissa ilman selvää
syytä vain siksi, että tunne oli

95
00:06:21,910 --> 00:06:26,470
käynyt sietämättömäksi. 
Nikkilässä ei pelätä 

96
00:06:26,470 --> 00:06:30,110
hypähdyksillä se tekee jotain 
hitaampaa. 

97
00:06:30,910 --> 00:06:34,830
Se saa ihmiset tuntemaan, 
etteivät he ole yksin 

98
00:06:34,830 --> 00:06:40,870
ajatustensa kanssa, että joku 
kuuntelee, että joku muistaa ja 

99
00:06:40,870 --> 00:06:44,550
ehkä pahinta on se, ettei paikka
tunnu vihaiselta. 

100
00:06:45,030 --> 00:06:49,510
Se tuntuu surulliselta 
sellaiselta, joka ei ole koskaan

101
00:06:49,510 --> 00:06:52,550
saanut vastausta kysymykseen, 
miksi? 

102
00:06:53,670 --> 00:06:57,030
Yksi nainen, joka tuotiin 
paikalle nuorena, kirjoitti 

103
00:06:57,030 --> 00:07:01,110
muistikirjaansa. 
He veivät minut pois kotoa, 

104
00:07:01,630 --> 00:07:06,390
mutta kotoni jäi sisälleni. 
Nyt se on täällä huoneessa, 

105
00:07:06,710 --> 00:07:10,790
jonka seinät eivät tunne minua, 
mutta silti muistavat kaiken. 

106
00:07:11,950 --> 00:07:14,510
Hän miettii nikkilässä eli 20 
vuotta. 

107
00:07:15,350 --> 00:07:20,110
Hänen huoneensa oli pieni ikkuna
kohti pihan keskiosaa, jossa 

108
00:07:20,110 --> 00:07:25,190
lumi peitti maan hiljaisuudella.
Öisin hän kuuli huoneen seiniin 

109
00:07:25,190 --> 00:07:29,430
kuiskaavan nimiään toistavan 
sanoja, joita hän ei ollut 

110
00:07:29,430 --> 00:07:33,710
koskaan ääneen sanonut. 
Patilaiden kirjeet, joita ei 

111
00:07:33,710 --> 00:07:38,470
koskaan lähetetty, paljastavat 
vielä enemmän, eräs mies 

112
00:07:38,470 --> 00:07:41,790
kirjoitti. 
Kuulen jonkun puhuvan nimeni 

113
00:07:41,790 --> 00:07:46,030
yöllä. 
Se ei kysy lupaa, ei uhkaa se 

114
00:07:46,030 --> 00:07:50,110
vain kutsuu. 
En tiedä miksi menen, mutta 

115
00:07:50,110 --> 00:07:53,550
menen silti. 
Hänen kirjeensä löytyivät 

116
00:07:53,550 --> 00:07:57,230
myöhemmin arkistosta. 
Hän ei koskaan palannut 

117
00:07:57,230 --> 00:08:02,230
huoneeseensa vapaaehtoisesti. 
Eräs toinen potilas kuvaili 

118
00:08:02,270 --> 00:08:05,830
öisiä kävelyjä käytävillä, 
joissa aika ei liikkunut. 

119
00:08:06,910 --> 00:08:10,430
Astun yksi askeleen ja tuntuu 
kuin olisi kulkenut 

120
00:08:10,430 --> 00:08:14,030
vuosikymmenen. 
Yksi vanha hoitaja kertoi 

121
00:08:14,030 --> 00:08:17,070
nähneensä potilaan istumassa 
hiljaa huoneessa. 

122
00:08:17,910 --> 00:08:22,830
Joka oli virallisesti tyhjä. 
Potilas ei ollut siellä aamulla 

123
00:08:22,830 --> 00:08:27,310
eikä myöhemmin, mutta hänen 
tuolinsa painauma lattialle jäi 

124
00:08:27,310 --> 00:08:30,150
jäljelle. 
Sairaalassa käytettiin 

125
00:08:30,150 --> 00:08:34,230
hoitomenetelmiä, jotka 
nykyihmisistä tuntuvat julmilta.

126
00:08:35,190 --> 00:08:39,070
Terveydenhoitajan kertomus 
kertoo, kuinka öisin osastolla 

127
00:08:39,070 --> 00:08:43,990
oli hiljaista, kunnes potilas 
pyysi anteeksi jotain, mitä hän 

128
00:08:43,990 --> 00:08:47,750
ei ollut koskaan tehnyt. 
Hän ei itkujaan kuunneltiin, 

129
00:08:48,230 --> 00:08:50,550
mutta kukaan ei sanonut 
sanaakaan. 

130
00:08:51,350 --> 00:08:55,750
Se ei ollut rangaistus. 
Se oli osa tilaa, joka muistutti

131
00:08:55,750 --> 00:08:59,750
ihmiselle heidän rajoistaan ja 
rajattomuudestaan 

132
00:08:59,870 --> 00:09:04,110
samanaikaisesti. 
Tyhjät osastot, joita jäi 

133
00:09:04,110 --> 00:09:07,630
jäljelle sairaalan 
lakkauttamisen jälkeen, ovat 

134
00:09:07,630 --> 00:09:10,670
kaikkein puhtaimpia jälkiä 
menneisyydestä. 

135
00:09:11,510 --> 00:09:16,510
Missä ilma on raskasta ikkunat 
näyttävät vain harmaalta, mutta 

136
00:09:16,510 --> 00:09:21,590
kaiku kertoisi enemmän. 
Moni kävijä kertoo, että lattia 

137
00:09:21,590 --> 00:09:24,990
narisee, vaikka kenelläkään ei 
ole edes kenkiä. 

138
00:09:25,670 --> 00:09:30,310
Ovet sulkeutuvat ja avautuvat 
itsekseen ja ajan kulku tuntuu 

139
00:09:30,310 --> 00:09:33,830
vääristyvän. 
Paikalliset, jotka kulkevat 

140
00:09:33,830 --> 00:09:38,150
alueen ohi myöhään illalla. 
Kertovat hyvin usein näkemänsä 

141
00:09:38,150 --> 00:09:41,990
ikkunassa hahmoja. 
Ne eivät liiku nopeasti. 

142
00:09:42,270 --> 00:09:45,710
Ne vain katsovat, seisovat, 
odottavat. 

143
00:09:47,070 --> 00:09:49,710
Toiset kuuluvat nimensä, vaikka 
ovat yksin. 

144
00:09:50,790 --> 00:09:55,110
Useampi kertoo poistuneensa 
alueelta paniikissa ilman syytä 

145
00:09:55,550 --> 00:10:00,750
vain tunteen vuoksi, että jokin 
seuraa yhä tänä päivänä nikkilän

146
00:10:00,750 --> 00:10:03,230
alueella. 
Ihmiset totta kai vierailevat. 

147
00:10:04,310 --> 00:10:09,670
He haluavat nähdä, tuntea kokea.
Kävijöiden tarinat ovat 

148
00:10:09,670 --> 00:10:15,790
samanlaisia käytävät, venyvät 
aika vääristyy äänet, kuiskivat 

149
00:10:15,990 --> 00:10:20,110
varjot liikkuvat. 
Yksi nuori pariskunta kuvasi 

150
00:10:20,110 --> 00:10:23,750
rakennusta videolle. 
Heidän mukaansa alue näytti 

151
00:10:23,750 --> 00:10:27,750
tyhjältä, mutta tallenteissa 
kuului raskasta hengitystä, 

152
00:10:28,190 --> 00:10:31,550
vaikka he eivät huomanneet 
hengittävänsä niin voimakkaasti.

153
00:10:32,670 --> 00:10:37,270
Meidän videonsa tallensi jotain 
näkymätöntä jotain mikä ei 

154
00:10:37,270 --> 00:10:42,190
poistunut päivänvalossa. 
Nikkilässä ei ole vain varjoja 

155
00:10:42,230 --> 00:10:45,950
tai ääniä. 
Siellä on läsnäolo, joka ei 

156
00:10:45,950 --> 00:10:49,190
katoa. 
Se on menneisyyden paino 

157
00:10:49,710 --> 00:10:55,270
potilaiden muistot, hoitajien 
kokemukset, alueen historia ja 

158
00:10:55,270 --> 00:10:59,510
silti paikka ei ole vihainen. 
Se on surullinen täynnä 

159
00:10:59,510 --> 00:11:03,030
odotusta. 
Näin me kuuntelimme tarinan 

160
00:11:03,030 --> 00:11:07,710
nikkilän sairaalasta. 
Hei oikein mukavaa tulevaa 

161
00:11:07,710 --> 00:11:11,710
viikonloppua teille ja. 
Ensi viikolla jälleen sitten 

162
00:11:11,870 --> 00:11:14,510
uutta jaksoa pukkaa täältä 
minulta. 

163
00:11:15,750 --> 00:11:19,510
Minä olen mika Nikkilä ja tämä 
on aave podd.