1
00:00:00,070 --> 00:00:03,350
No niin tervetuloa jälleen uuden
jakson pariin. 

2
00:00:04,470 --> 00:00:07,670
Tämänkertainen jakso vie meidät 
nurmijärvelle. 

3
00:00:08,510 --> 00:00:13,950
Ja siellä sijaitsevaan vanhaan 
mielisairaalaan katsotaan mitä 

4
00:00:13,950 --> 00:00:17,910
oikein löydämme. 
Minä olen mika Nikkilä ja tämä 

5
00:00:17,910 --> 00:00:23,080
on aavepod. 
Nurmijärven röykässä sijaitsee 

6
00:00:23,080 --> 00:00:26,600
kaunis, vanha ja linjamainen 
rakennus luonnon keskellä. 

7
00:00:28,440 --> 00:00:32,479
Palataan nyt yksi kuitenkin 
ajassa taaksepäin 100. 

8
00:00:32,479 --> 00:00:34,960
Kaksikymmentävuotias rakennus 
oli alunperin 

9
00:00:34,960 --> 00:00:38,630
keuhkotautiparantola. 
Parantola-alueella kasvaa 

10
00:00:38,630 --> 00:00:42,350
runsaasti varta vasten 
istutettuja mäntyjä, koska 

11
00:00:42,350 --> 00:00:45,710
laitoksen rakentamisaikaan 
uskottiin mäntyjen erittävän 

12
00:00:45,710 --> 00:00:48,790
runsaasti otsonia, jota 
pidettiin tärkeänä 

13
00:00:48,790 --> 00:00:52,990
keuhkotautipotilaille. 
Laitos oli alunperin yksityinen 

14
00:00:52,990 --> 00:00:55,910
ja sen perusti joukko 
keuhkotautiin erikoistuneita 

15
00:00:55,910 --> 00:00:59,870
lääkäreitä. 
Inflatointiparantellaan 

16
00:00:59,870 --> 00:01:04,950
lakkautettiin vuonna 1932, kun 
muutaman kilo metrin päähän 

17
00:01:04,950 --> 00:01:08,910
valmistui nykyaikaisempi ja 
tilavampi hiilijalan parantola. 

18
00:01:09,910 --> 00:01:12,790
Tällöin on helsingin kaupunki 
lunasti tyhjilleen jääneet 

19
00:01:12,790 --> 00:01:16,510
parantolarakennukset ja tiloihin
sijoitettiin psykiatrinen 

20
00:01:16,510 --> 00:01:20,350
sairaala. 
Laitoksen uudeksi nimeksi tuli 

21
00:01:20,350 --> 00:01:23,470
röykän sairaala. 
Sen toiminta alkoi kuitenkin 

22
00:01:23,470 --> 00:01:27,350
supistua vähän kerrallaan ja 
lopulta vuonna 1989 se 

23
00:01:27,350 --> 00:01:31,190
suljettiin. 
Helsingin kaupunki yritti myydä 

24
00:01:31,190 --> 00:01:35,150
sairaala-aluetta jo vuonna 2010,
mutta silloin sairaalan lisäksi 

25
00:01:35,470 --> 00:01:39,910
17 muuta rakennusta ja 45 
hehtaaria käsittelevä tontti ei 

26
00:01:39,910 --> 00:01:48,250
saanut vielä uutta omistajaa. 
Täysin tyhjillään se ei ollut, 

27
00:01:49,050 --> 00:01:53,690
sillä vuosina 2015 2016 
parantola toimi 

28
00:01:53,690 --> 00:01:56,170
turvapaikanhakijoiden ja 
pakolaisten 

29
00:01:56,170 --> 00:02:01,260
vastaanottokeskuksena. 
Pitkään tyhjillään ollut vanha 

30
00:02:01,260 --> 00:02:05,340
parantola ja mielisairaala 
kätkee nykyisen omistajan jari 

31
00:02:05,340 --> 00:02:09,220
pitkälänkin mukaan sisälle 
paljon surua ja kuolemaa. 

32
00:02:09,820 --> 00:02:12,100
Vaikka nykyinen toiminta on 
kaikkea muuta. 

33
00:02:13,030 --> 00:02:16,750
Huhujen mukaan rakennuksessa 
kummittelee nuoren tytön henki. 

34
00:02:19,270 --> 00:02:22,230
Aamu sanotaan liikkuvan 
käytävillä ja katoilla. 

35
00:02:23,310 --> 00:02:26,430
Lisäksi siellä on sanottu 
nähneen valojen, syttyvän ja 

36
00:02:26,430 --> 00:02:30,230
sammuvan omia aikojaan. 
Rakennuksen vielä ollessa 

37
00:02:30,230 --> 00:02:33,880
tyhjillään. 
Ryn vanha sairaala on 

38
00:02:33,880 --> 00:02:38,600
ehdottomasti paikka, joka on 
nähnyt elämää ja kuolemaa, iloa 

39
00:02:38,640 --> 00:02:43,560
ja surua, mutta ennen kaikkea se
on paikka joka kantaa muistoja, 

40
00:02:43,840 --> 00:02:48,390
joita ei voi unohtaa. 
Rakennusten pitkät 

41
00:02:48,390 --> 00:02:52,750
tiilikikäytävät, korkeat ikkunat
ja kylmät huoneet ovat 

42
00:02:52,750 --> 00:02:55,710
todistaneet ihmismielen 
monimutkaisuutta. 

43
00:02:56,590 --> 00:03:00,590
Sairaalassa kulkivat potilaat, 
joiden ajatukset olivat synkkiä 

44
00:03:00,710 --> 00:03:05,230
ja levottomia ja hoitajat, jotka
yrittivät löytää heidän kanssaan

45
00:03:05,230 --> 00:03:08,670
yhteyden. 
Alkuun rakennus tuntuu vain 

46
00:03:08,670 --> 00:03:13,670
hylätyltä, mutta mitä syvemmälle
kuljet, sitä enemmän huomaat sen

47
00:03:13,670 --> 00:03:18,150
historian hiipivän ympärillesi. 
Jokainen käytävä kantaa 

48
00:03:18,150 --> 00:03:23,070
muistoja, askelista, puheista, 
huudoista ja kuiskauksista. 

49
00:03:24,890 --> 00:03:28,690
Potilaiden mennyt elämä 
henkilökunnan kiire ja vanhat 

50
00:03:28,690 --> 00:03:32,490
tavat tuntuvat tarttuvan 
huoneisiin kuin näkymätön sumu 

51
00:03:33,250 --> 00:03:36,530
monet, jotka ovat palanneet 
paikalle vuosia myöhemmin, 

52
00:03:36,890 --> 00:03:39,370
kertovat tunteneensa sen samalla
tavalla. 

53
00:03:39,770 --> 00:03:43,490
Rakennus ei koskaan täysin 
hiljene ja menneisyys elää yhä 

54
00:03:43,490 --> 00:03:49,040
sen seinien sisällä. 
Eräs nuori mies päätti tulla 

55
00:03:49,040 --> 00:03:53,120
paikkaan päiväsaikaan. 
Hän istui vanhan potilashuoneen 

56
00:03:53,120 --> 00:03:57,070
lattialla. 
Ja kuunteli hiljaisuutta, joka 

57
00:03:57,070 --> 00:04:00,910
tuntui syvemmälle menevältä kuin
mikään muu hiljaisuus. 

58
00:04:01,750 --> 00:04:05,590
Silloin hän kuuli pienen naurun 
niin kevyen ja nopeasti 

59
00:04:05,590 --> 00:04:08,790
katoavan, että hän tuskin uskoi 
sen kuulleensa. 

60
00:04:10,070 --> 00:04:13,630
Hetkeä myöhemmin ovinarisi, 
vaikka se oli kiinni. 

61
00:04:14,150 --> 00:04:18,149
Hän ei ollut yksin, vaikka 
ketään ei ollut ja tunne siitä, 

62
00:04:18,390 --> 00:04:22,110
että joku tarkkaili häntä, jäi 
iholle hänen astellessaan 

63
00:04:22,110 --> 00:04:27,700
pimeällä käytävällä. 
Nainen, joka työskenteli 

64
00:04:27,700 --> 00:04:32,820
sairaalassa 1980 luvulla 
hoitajana kertoo erään huoneen 

65
00:04:32,820 --> 00:04:37,950
olevan erityisen levoton. 
Yksi iltana hän jäi viimeiseksi 

66
00:04:37,950 --> 00:04:40,990
huoneeseen ja kuuli askeleita 
käytävältä. 

67
00:04:42,070 --> 00:04:45,710
Kurkistaessaan ei näkynyt 
ketään, mutta huoneen kylmyys 

68
00:04:45,710 --> 00:04:50,350
oli käsin kosketeltavaa ja tunne
siitä, että joku yritti viestiä 

69
00:04:50,350 --> 00:04:54,950
hänelle jotain oli vahva. 
Hän muistaa edelleen sen hetken 

70
00:04:54,950 --> 00:04:57,750
selvästi, vaikka vuosia on jo 
kulunut. 

71
00:04:59,400 --> 00:05:02,960
Ystävyykset, jotka tutkivat 
rakennusta urbaanin tutkimuksen 

72
00:05:02,960 --> 00:05:05,600
nimissä, päätyivät vanhaan 
ruokasaliin. 

73
00:05:06,390 --> 00:05:10,350
Toisen olkapäälle osui äkillinen
läimäys, vaikka takana ei ollut 

74
00:05:10,350 --> 00:05:13,630
ketään. 
Hiljainen kuiskinta täytti tilan

75
00:05:13,870 --> 00:05:17,470
ja hetken he näkivät varjon 
liikkumassa nopeammin kuin silmä

76
00:05:17,470 --> 00:05:20,870
ehti seurata. 
Juos tuon ulos hei, huomasivat 

77
00:05:20,870 --> 00:05:24,870
myöhemmin valokuvissa himmeitä 
hahmoja ruokasalin ikkunoissa. 

78
00:05:25,710 --> 00:05:29,230
Kokemus ei jättänyt heitä 
rauhaan ja tarina jäi elämään 

79
00:05:29,230 --> 00:05:33,590
heidän muistissaan. 
Vanhempi mies muistaa poikasana 

80
00:05:33,590 --> 00:05:36,910
kuulleensa huutoja vanhasta 
sairaalasta metsässä. 

81
00:05:38,190 --> 00:05:42,190
Hän ajatteli aluksi, että ääni 
oli tuulen aiheuttama, mutta 

82
00:05:42,190 --> 00:05:46,670
tunnisti sen myöhemmin 
ihmisääneksi kylmäksi ja vieraan

83
00:05:46,670 --> 00:05:50,310
tuntuiseksi. 
Ääni tuntui tulevan syvältä 

84
00:05:50,310 --> 00:05:54,750
rakennuksesta, jonne ei olisi 
saanut mennä ja muisto siitä 

85
00:05:54,750 --> 00:06:01,050
seuraa häntä vielä aikuisena. 
Nuori nainen ja hänen ystävänsä 

86
00:06:01,050 --> 00:06:03,650
päätyivät keskiyöllä tutkimaan 
sairaalaa. 

87
00:06:04,590 --> 00:06:08,470
Hiili heijasti jotain, mitä 
heidän silmänsä eivät nähneet 

88
00:06:08,470 --> 00:06:13,070
suoraan hahmo liikkui hiljaa 
huoneessa, vaikka huone oli 

89
00:06:13,070 --> 00:06:16,350
tyhjä. 
Hän kertoo, että hahmo yritti 

90
00:06:16,350 --> 00:06:20,510
viestiä ehkä varoittaa tai 
kutsua ja tunne ei hänen 

91
00:06:20,510 --> 00:06:25,550
mieleensä vuosiksi. 
Monet kerrot kuulleensa 

92
00:06:25,550 --> 00:06:30,630
musiikkia, tyhjistä huoneista, 
piano tai urkusointua, joka ei 

93
00:06:30,630 --> 00:06:32,790
tullut mistään näkyvästä 
lähteestä. 

94
00:06:33,710 --> 00:06:37,230
Eräs opiskelijaryhmä kuuli äänen
yön hiljaisuudessa metsän 

95
00:06:37,230 --> 00:06:42,230
siimeksessä ja tajusi pian, että
ääni seurasi heidän liikkeitään 

96
00:06:42,350 --> 00:06:45,590
ja katosi vasta, kun he 
kääntyivät katsomaan rakennusta.

97
00:06:46,910 --> 00:06:50,470
Huoltomies, joka työskenteli 
sairaalassa sen viimeisinä 

98
00:06:50,470 --> 00:06:56,070
vuosina, muistaa yölliset äänet 
ovien narina tavaroiden liike, 

99
00:06:56,310 --> 00:07:01,510
vaikka huoneet olivat tyhjiä. 
Varjo liikkui portaikossa ja hän

100
00:07:01,510 --> 00:07:06,150
tunsi, että rakennuksen muisto 
ja potilaiden tarinat elävät yö.

101
00:07:07,190 --> 00:07:10,590
Kaikki nämä kokemukset solivat 
yksi ja muodostavat 

102
00:07:10,590 --> 00:07:14,910
kokonaisuuden, joka tekee röykän
sairaalasta enemmän kuin pelkän 

103
00:07:14,910 --> 00:07:18,590
rakennuksen. 
Se on elävä muistojen paikka. 

104
00:07:21,160 --> 00:07:25,480
Kaapioiden pimeydessä rakennus 
muuttuu erityisen aavemaiseksi. 

105
00:07:26,270 --> 00:07:29,870
Kumipeite hiljentää ympäristön, 
mutta talon sisältä kuuluu 

106
00:07:29,870 --> 00:07:33,750
hiljaista huminaa, joka 
muistuttaa elävästä läsnäolosta.

107
00:07:34,630 --> 00:07:38,110
Kävellessä käytäviä pitkin 
tuntuu, että jokainen huone 

108
00:07:38,110 --> 00:07:40,870
kertoo oman tarinansa 
menneisyydestä. 

109
00:07:41,350 --> 00:07:45,590
Kylmä tuuli puhaltaa ikkunoista,
vaikka ne ovat kiinni ja 

110
00:07:45,590 --> 00:07:49,270
hiljaiset kuiskaukset 
muistuttavat, että paikka ei ole

111
00:07:49,270 --> 00:07:54,340
koskaan täysin tyhjä. 
Erään valokuvaajan kertomus on 

112
00:07:54,420 --> 00:07:58,670
erityisen mieleen jäänyt. 
Hän halusi tallentaa hylätyn 

113
00:07:58,670 --> 00:08:02,310
sairaalan kauneuden kuviin, 
mutta kamerassa ilmestyi 

114
00:08:02,310 --> 00:08:05,670
himmeitä hahmoja, jotka 
liikkuivat huoneessa hänen 

115
00:08:05,670 --> 00:08:09,030
silmiensä ohi. 
Hän ei tehnyt niitä suoraan, 

116
00:08:09,190 --> 00:08:13,030
mutta kameran kautta ne 
tuntuivat todellisilta eläviltä.

117
00:08:13,830 --> 00:08:16,910
Hän kertoo edelleen, että 
jokainen valokuva sai hänet 

118
00:08:16,910 --> 00:08:20,070
tuntemaan, että menneisyys 
tarkkaili häntä. 

119
00:08:22,490 --> 00:08:25,690
Eräs nuori poika kertoo 
nähneensä käytävillä vanhan 

120
00:08:25,690 --> 00:08:29,950
lääkärin hahmon. 
Se ei liikkunut nopeasti, mutta 

121
00:08:29,950 --> 00:08:34,230
sen katse oli niin tarkka ja 
intensiivinen, että poika käänsi

122
00:08:34,230 --> 00:08:38,590
selkänsä ja juoksi ulos. 
Hän muistaa yhä, että tunne 

123
00:08:38,590 --> 00:08:42,669
siitä, että joku seuraa jokaista
liikettäsi, oli käsin 

124
00:08:42,669 --> 00:08:46,680
kosketeltava. 
Nämä kokemukset eivät ole 

125
00:08:46,680 --> 00:08:50,760
erillisiä sattumia. 
Ne ovat kudelma, jossa jokainen 

126
00:08:50,760 --> 00:08:54,720
askel, jokainen ääni ja varjo 
liittyy toisiinsa. 

127
00:08:56,030 --> 00:08:59,550
Sairaalan seinät kantavat 
tarinoita ja muistoja, jotka 

128
00:08:59,550 --> 00:09:02,190
jatkavat elämäänsä 
vuosikymmenien jälkeen. 

129
00:09:03,270 --> 00:09:07,190
Olipa sitten yksi tai ystävien 
kanssa paikka muuttaa 

130
00:09:07,190 --> 00:09:12,460
kokemuksesi hetkessä. 
Myöhään eräänä syksynä urbaani 

131
00:09:12,460 --> 00:09:15,460
tutkija kulki röykän vanhan 
mielisairaalan kolmannessa 

132
00:09:15,460 --> 00:09:19,070
kerroksessa. 
Rakennus oli täysin hiljainen, 

133
00:09:19,270 --> 00:09:22,870
niin hiljainen, että omat 
askeleet tuntuivat tulevan 

134
00:09:22,870 --> 00:09:26,470
viiveellä. 
Pitkällä käytävällä yksi ovi, 

135
00:09:26,630 --> 00:09:29,670
joka oli aiemmin auki, oli nyt 
kiinni. 

136
00:09:30,550 --> 00:09:35,670
Kun hän tarttui ovenkahvaan ilma
kylmeni ja rintaa painoi, kun 

137
00:09:35,750 --> 00:09:41,440
joku olisi seissyt oven takana. 
Silloin käytävän päästä kuului 

138
00:09:41,440 --> 00:09:45,720
rauhalliset askeleet, ei 
kiirettä, ei epäröintiä. 

139
00:09:46,590 --> 00:09:50,510
Hätäuloskäynnin vihreä valo 
syttyy äkisti ja paljasti 

140
00:09:50,510 --> 00:09:53,790
hetkeksi liikkumattoman hahmon 
käytävän päässä. 

141
00:09:54,590 --> 00:09:56,990
Se ei näyttänyt koskettavan 
lattiaa. 

142
00:09:57,830 --> 00:10:01,190
Valo sammui. 
Tutkija poistui rakennuksesta 

143
00:10:01,190 --> 00:10:04,230
välittömästi. 
Hän sanoi myöhemmin, että 

144
00:10:04,230 --> 00:10:09,270
pelottavinta ei ollut hahmo, 
vaan tunne siitä, että paikkaa 

145
00:10:09,270 --> 00:10:14,840
oli huomannut hänet. 
Arvoisa kuuntelija kuuntelit 

146
00:10:14,840 --> 00:10:19,120
juuri aavepodin jakson röykän 
vanhasta sairaalasta. 

147
00:10:19,680 --> 00:10:24,480
Täytyy sanoa, että se on hyvin 
hyvin kiehtova paikka ja jossain

148
00:10:24,480 --> 00:10:27,800
vaiheessa on tarkoitus 
mahdollisesti mennä oman 

149
00:10:27,800 --> 00:10:30,880
tutkimusryhmäni kanssa paikka 
läpikäymään. 

150
00:10:31,560 --> 00:10:35,840
Katsotaan miten tuo asia 
edistyy, mutta hei, minä olen 

151
00:10:35,840 --> 00:10:38,840
mika Nikkilä ja tämä on aave 
podd.