1
00:00:20,870 --> 00:00:24,790
Tervetuloa jälleen arvoisa 
kuuntelija ahvepodin matkaan. 

2
00:00:25,910 --> 00:00:29,310
Tämänkertainen jakso vie meidät 
mielisairaalaan. 

3
00:00:30,270 --> 00:00:34,550
Miilisairaalat ovat usein hyvin 
mystisiä ja jännittäviä 

4
00:00:34,550 --> 00:00:37,920
paikkoja. 
Olen itsekin niissä vieraillut 

5
00:00:37,920 --> 00:00:42,310
muutamia kertoja. 
Ryhmäni paranormal investication

6
00:00:42,310 --> 00:00:48,110
group finlandin kanssa ja täytyy
sanoa, että mielisairaalat ovat 

7
00:00:48,110 --> 00:00:50,830
aivan oma lukunsa yliluokansa 
ilmiöissä. 

8
00:00:52,360 --> 00:00:56,440
Mutta minä olen edelleen se mika
Nikkilä ja tämä on aavepod. 

9
00:00:58,430 --> 00:01:01,270
Kellokosken sairaala sijaitsee 
Uudellamaalla. 

10
00:01:01,950 --> 00:01:05,990
Aivan tuusulanjoen sivujoen 
varrella, missä talvet ovat 

11
00:01:05,990 --> 00:01:09,710
pitkiä ja kosteat tuulet 
kantavat mukanaan historian 

12
00:01:09,710 --> 00:01:13,150
painon. 
Tämä ei ole paikka, jonka voisi 

13
00:01:13,150 --> 00:01:17,950
nähdä pelkästään silmillä. 
Sen olemus tuntuu heti kun astut

14
00:01:17,950 --> 00:01:22,390
sen portista sisään. 
Ilmassa on raskas hiljaisuus, 

15
00:01:22,630 --> 00:01:25,110
joka kantaa mukanaan 
vuosisatojen tarinoita 

16
00:01:25,110 --> 00:01:29,750
ihmisistä, jotka ovat tulleet 
eläneet ja joskus kuolleet tässä

17
00:01:29,750 --> 00:01:34,380
paikassa. 
Alue, jolla sairaala sijaitsee, 

18
00:01:34,460 --> 00:01:39,030
oli ennen hiljaista maaseutua. 
Keskiajan lopulla ja 1000 

19
00:01:39,030 --> 00:01:42,910
kahdeksansataaluvun alkupuolella
kylät levittäytyivät pitkin 

20
00:01:42,910 --> 00:01:47,070
peltoja ja jokia ja 
talonpoikaiset yhteisöt elivät 

21
00:01:47,070 --> 00:01:51,670
luonnonrytmien mukaisesti. 
Sairaudet olivat arkea. 

22
00:01:51,830 --> 00:01:56,230
Lapset sairastuivat, vanhemmat 
kuolivat ja kuolema kulki hiljaa

23
00:01:56,230 --> 00:02:00,430
mukana. 
Monet haudattiin ilman nimeä 

24
00:02:00,790 --> 00:02:04,550
ilman muistomerkkiä, mutta 
heidän läsnäolonsa jäi maahan 

25
00:02:04,710 --> 00:02:09,070
metsiin ja jokeen. 
Kun kello koskee sairaala 

26
00:02:09,070 --> 00:02:11,790
rakennettiin. 
Se nousi tämän menneisyyden 

27
00:02:11,790 --> 00:02:16,750
päälle, ei vain kivestä ja 
tiilestä, vaan myös muistojen ja

28
00:02:16,750 --> 00:02:20,470
kärsimyksen kerrostumista, jotka
jäivät talon sisään. 

29
00:02:21,830 --> 00:02:25,670
Tuhatyhdeksänsataaluvun alussa 
tarve mielisairaiden ja 

30
00:02:25,670 --> 00:02:28,350
pitkäaikaissairaiden 
hoitopaikoille kasvoi. 

31
00:02:29,230 --> 00:02:32,950
Kellokoski valittiin syrjäisen 
sijaintinsa vuoksi, mutta myös 

32
00:02:32,950 --> 00:02:38,190
sen luonnon rauhan takia. 
Rakennukset nousivat nopeasti ja

33
00:02:38,190 --> 00:02:41,710
ensimmäiset potilaat saapuivat 
kaukaisista pitäjistä. 

34
00:02:42,430 --> 00:02:44,630
He kärsivät 
mielenterveysongelmista 

35
00:02:44,790 --> 00:02:48,550
pitkäaikaisista sairauksista ja 
henkisistä kuormasta. 

36
00:02:49,390 --> 00:02:53,430
Astuessaan sisään he toivat 
mukanaan oman historiansa ja 

37
00:02:53,430 --> 00:02:57,510
heidän kokemuksensa lisäsivät 
uusia kerroksia kellokosken 

38
00:02:57,510 --> 00:03:01,790
olemukseen. 
Jokainen itku, jokainen yskä, 

39
00:03:01,990 --> 00:03:06,510
jokainen epätoivoinen huokaus 
jää seinien sisään ja muokkasi 

40
00:03:06,510 --> 00:03:10,790
talon läsnäoloa. 
Aluksi kokemukset olivat 

41
00:03:10,790 --> 00:03:15,230
hienovaraisia, hiljaisia 
kuiskauksia käytävillä, jotka 

42
00:03:15,230 --> 00:03:19,470
tulivat seinien sisältä 
askeleiden kaikuja ovien 

43
00:03:19,470 --> 00:03:22,910
narinaa, jotka eivät vastanneet 
todellisuutta. 

44
00:03:24,070 --> 00:03:28,990
Eräs vanhempi nainen 
tuberkuloosiosastolta 1940 

45
00:03:28,990 --> 00:03:33,870
luvulla musti kuulleensa 
kuiskauksia keskellä yötä ääniä,

46
00:03:33,950 --> 00:03:36,350
jotka seurasivat hänen 
liikkeitään. 

47
00:03:37,350 --> 00:03:40,310
Hän nousi katsomaan, mutta 
käytävä oli tyhjä. 

48
00:03:40,830 --> 00:03:43,630
Ilma painoi ja sydän löi 
oudosti. 

49
00:03:44,390 --> 00:03:47,870
Hän ei pelännyt aluksi, mutta 
tunne seurasi häntä vuosia 

50
00:03:47,870 --> 00:03:51,510
myöhemmin. 
Pitkä työt tuntuivat ikuisilta 

51
00:03:51,710 --> 00:03:55,550
ja jokainen huone, jonka hän oli
kokenut, kantoi jälkiä 

52
00:03:55,550 --> 00:04:00,380
menneisyydestä. 
Työntekijät ja työvartijat 

53
00:04:00,380 --> 00:04:05,590
kokivat saman. 
Yksi vartija 1970 luvulla kuuli 

54
00:04:05,590 --> 00:04:07,990
nimensä kutsuttavan tyhjässä 
siivessä. 

55
00:04:08,830 --> 00:04:13,230
Hän kääntyi nopeasti sydän 
lyöden, mutta ei nähnyt ketään. 

56
00:04:14,510 --> 00:04:16,630
Käytävä hengitti hänen 
ympärillään. 

57
00:04:16,990 --> 00:04:21,630
Se oli odottavaa, tarkkaavaista,
ei aggressiivista. 

58
00:04:22,230 --> 00:04:27,070
Jokainen askel oven narina 
varjon liike muistutti, ettei 

59
00:04:27,070 --> 00:04:32,680
hän ollut yksin. 
Sairaalatarkkaili muistutti 

60
00:04:32,680 --> 00:04:37,120
olemassaolostaan ja jokainen 
uusi tulija lisäsi kerrostumia 

61
00:04:37,120 --> 00:04:39,600
tähän hiljaiseen muistojen 
maailmaan. 

62
00:04:41,400 --> 00:04:44,680
Yläkerran huoneet olivat 
hiljaisuuden maailmaa. 

63
00:04:45,320 --> 00:04:49,320
Siellä potilaat viettivät päiviä
ja öitä ja menneisyyden 

64
00:04:49,320 --> 00:04:51,480
kerrostumat olivat 
tiheimmillään. 

65
00:04:52,350 --> 00:04:55,790
Varjot liukuivat käytävillä kuin
osa rakennusta. 

66
00:04:57,190 --> 00:05:01,710
Eräs nuori mies näki hahmon 
ikkunassa se ei liikkunut hänen 

67
00:05:01,710 --> 00:05:05,550
mukanaan, mutta oli aina läsnä 
tarkkaillen. 

68
00:05:06,310 --> 00:05:10,430
Hahmot eivät olleet uhkaavia. 
Ne muistuttivat siitä, että 

69
00:05:10,430 --> 00:05:16,070
menneisyys ei koskaan poistu. 
Eräs nainen heräsi keskellä yötä

70
00:05:16,310 --> 00:05:18,550
ja tunsi painon vuontensa 
reunalla. 

71
00:05:19,390 --> 00:05:23,590
Hengitys kuului, mutta hahmon 
muotoa ei ollut näkyvissä. 

72
00:05:24,470 --> 00:05:29,430
Hän kuiskasi kuka siellä ja 
ainoaksi vastaukseksi tuli 

73
00:05:29,430 --> 00:05:33,910
hiljainen hengitys hahmo ei 
liikkunut, mutta sen läsnäolo 

74
00:05:33,910 --> 00:05:36,990
tuntui konkreettisena ja 
pitkäkestoisena. 

75
00:05:38,600 --> 00:05:41,840
Alakerrassa kuului jatkuva 
kuiskausten kaiku. 

76
00:05:42,400 --> 00:05:47,320
Portaat narsivat ilman askelia 
ovet avautuivat hiljaa, vaikka 

77
00:05:47,320 --> 00:05:52,710
kukaan ei ollut lähellä. 
Eräs potilas kertoi, että hänen 

78
00:05:52,710 --> 00:05:57,910
nimeänsä kutsuttiin käytävän 
päässä ja seurasi ääntä, mutta 

79
00:05:57,950 --> 00:06:02,190
ei nähnyt ketään. 
Portaikon alapäässä varjo liukui

80
00:06:02,190 --> 00:06:07,110
nopeasti pysähtyi hetkeksi, 
jatkoi matkaansa jätteen 

81
00:06:07,110 --> 00:06:10,670
jälkeensä kylmän ilman ja syvän 
hiljaisuuden. 

82
00:06:12,110 --> 00:06:15,870
Yksittäiset huoneet kantavat 
mukanaan menneisyyden muistoja. 

83
00:06:16,630 --> 00:06:20,310
Potilaat ja työntekijät 
kertoivat kosketuksista käsi 

84
00:06:20,310 --> 00:06:25,710
olkapäällä hiusten hipaisu paino
vuoteen reunalla, vaikka ketään 

85
00:06:25,710 --> 00:06:29,590
ei ollut. 
Ne eivät olleet uhkaavia, mutta 

86
00:06:29,590 --> 00:06:34,670
niiden vaikutus olisi hyvä tunne
siitä, että menneisyys katsoo 

87
00:06:34,910 --> 00:06:39,830
odottaa ja muistaa. 
Tuberkuloosi osastolla 

88
00:06:39,830 --> 00:06:44,470
hiljaisuus oli syvä. 
Jokainen yskä ja huokaus kuului 

89
00:06:44,470 --> 00:06:47,990
selvästi. 
Potilaat kuuntelivat hiljaisia 

90
00:06:47,990 --> 00:06:52,670
kuiskauksia, jotka eivät olleet 
ihmisen ääniä, mutta seurasivat 

91
00:06:52,670 --> 00:06:55,990
heidän liikkeitään. 
Usein varjot liukuivat 

92
00:06:55,990 --> 00:06:59,630
ikkunoiden takana. 
Liikkeet olivat hitaita ja 

93
00:06:59,630 --> 00:07:02,230
tarkkoja. 
Kun rakennus itse olisi 

94
00:07:02,230 --> 00:07:07,240
valvonut. 
Ylliset unet olivat todellisia. 

95
00:07:07,840 --> 00:07:11,520
Potilaat näkivät käytäviä ja 
huoneita, joita ei ollut 

96
00:07:11,520 --> 00:07:15,870
olemassa heidän osastollaan. 
He liikkuivat vaivattomasti, 

97
00:07:16,030 --> 00:07:20,350
mutta tunsivat kylmän lattian 
kostean ilman heikon valon. 

98
00:07:21,310 --> 00:07:25,310
Herätessään tunne ei kadonnut, 
vaan seurasi heitä seuraavina 

99
00:07:25,310 --> 00:07:30,190
päivinä muistuttaen, että 
kellokoski ei päästä irti. 

100
00:07:32,110 --> 00:07:36,910
Y vartijat kuuntelivat hiljaisia
askeleita, kuiskauksia ovien 

101
00:07:36,910 --> 00:07:40,670
narinaa. 
He kokivat kosketuksia käden 

102
00:07:40,670 --> 00:07:44,670
olkapäällä hiusten hipaisua, 
vaikka ketään ei ollut. 

103
00:07:45,950 --> 00:07:49,190
Eräs vartija kuvasi kuinka varjo
seurasi hänen liikkeitään 

104
00:07:49,190 --> 00:07:54,790
portaikossa pysähtyi, liukui 
pois ja jätti jälkeensä kylmän 

105
00:07:54,990 --> 00:08:01,380
raskaan hiljaisuuden. 
Huoneessa 23 vanha mies kuuli 

106
00:08:01,380 --> 00:08:06,660
nimensä kuiskattavan keskellä 
yötä katsoi käytävää tyhjää, 

107
00:08:06,900 --> 00:08:10,500
mutta tunne siitä, että joku 
tarkkaili oli läsnä. 

108
00:08:11,930 --> 00:08:15,610
Nuori potilas taasen tunsi 
kosketuksen hiuksissaan, vaikka 

109
00:08:15,610 --> 00:08:20,990
makasi sängyssä yksin. 
Potilaat näkivät öisin käytäviä 

110
00:08:21,230 --> 00:08:24,390
huoneita, joita ei ollut 
olemassakaan. 

111
00:08:25,230 --> 00:08:28,950
Liike oli vaivatonta, mutta 
aistien kautta he tunsivat 

112
00:08:28,950 --> 00:08:34,390
kaiken kylmän lattian kostean 
ilman heikon valon. 

113
00:08:36,570 --> 00:08:41,770
Historiallinen paino kärsimys ja
hiljaiset läsnäolot ovat 

114
00:08:41,770 --> 00:08:45,850
kerrostuneet sen seinien sisään 
ja jääneet sinne ikuisiksi 

115
00:08:45,850 --> 00:08:48,950
ajoiksi. 
Ihmiset lähtevät ovet 

116
00:08:48,950 --> 00:08:53,230
sulkeutuvat heidän jälkeensä, 
mutta kellokoski kantaa edelleen

117
00:08:53,230 --> 00:08:56,550
läsnäolonsa muistoonsa ja 
tarinansa. 

118
00:08:57,950 --> 00:09:02,190
Jokainen joka astuu sen 
käytäville, tuntee sen heti. 

119
00:09:03,590 --> 00:09:06,590
Yö on syvin ja rakennus 
hengittää hiljaa. 

120
00:09:07,390 --> 00:09:13,110
Jokainen askel, jokainen huuto, 
jokainen itku ja jokainen 

121
00:09:13,110 --> 00:09:18,510
hiljainen katse elää edelleen 
kellokosken sairaala ei koskaan 

122
00:09:18,510 --> 00:09:25,390
unohda, ei koskaan päästä irti. 
No niin arvoisa kuuntelija. 

123
00:09:26,190 --> 00:09:29,950
Kuulit juuri aavepodin jakson 
kellokosken sairaalasta. 

124
00:09:31,480 --> 00:09:36,480
Ja seuraava jakso tulee sitten 
helmikuun puolella heti 

125
00:09:36,480 --> 00:09:40,960
alkupuolella ja se on teidän 
kuulijoiden oma jakso. 

126
00:09:41,910 --> 00:09:45,150
Koska siinä jaksossa kerron 
teidän omia yliluonnollisia 

127
00:09:45,150 --> 00:09:50,230
kokemuksia, joten nyt on 
viimeinen hetki lähettää se oma 

128
00:09:50,230 --> 00:09:56,510
tarina minulle ja lähetä se 
osoitteeseen mika piste nikkila 

129
00:09:56,710 --> 00:10:02,830
ykkönen ät live piste fi ja 
samaan hengenvetoon. 

130
00:10:02,830 --> 00:10:06,470
Voin todeta, että tuossa 
helmikuun kuulijoiden jaksossa. 

131
00:10:07,280 --> 00:10:11,320
Julkaistaan myöskin kuolleiden 
jäljillä kirjani arvonnan 

132
00:10:11,320 --> 00:10:15,110
voittaja. 
Mutta hei, oikein mukavaa 

133
00:10:15,310 --> 00:10:19,750
perjantaita teille kaikille ja 
palataan taas asiaan. 

134
00:10:20,190 --> 00:10:24,150
Minä olen mika Nikkilä ja tämä 
on aave pod.